Haluan kertoa teille kuinka olen kärsinyt. Olen vasta 11-vuotias ja olen kärsinyt omasta mielestäni paljon. Kun kouluni alkoi alkoi myös kiusaaminen. Aluksi se oli vain haukkumista, mutta siitä se muuttui henkiseksi kuisaamiseksi. Itkin joka ilta, että koska hän tajuaa, että kärsin. Tätä jatkui 5 vuotta ja sitten isäni kuoli ja siitä on nyt 7 kuukautta ja 6 päivää. En ole vieläkään päässyt yli ja kaikki vain sanovat: "Kyllä sä pääset yli siitä, se vaan vie aikaa..." Aika ei paranna mitään. Toivon omassa mielessäni, että isäni palaisi ja näkisin hänet vielä edes kerran. Mutta tiedän, että se ei tapahdu. Lapsuuteni oli muutenkin vaikea, koulussa kiusattiin, isä oli alkoholisti ja mielisairas, äiti ja isä erosivat kun olin 4-vuotias. Isäni joi paljon, vaikka tiesi olevansa alkoholisti. Kun olin koulussa ja isäni joi, sain koulussa ainoan ruokani, muuta en päivän aikana syönytkään. Te jotka luette tämän ajattelette varmaan: "Eihän toi oo viel mitää! Kuulisitpa mun elämäni kertani." Minulle tämä on paljon. Kiusaaminen ei ole enään jatkunut, koska muutin äidilleni eri kaupunkiin, mutta jouduin jättämään kaiken. Kaverit ja kaiken! Muistot vain lämmitävät mieltäni. Isäni kuoli tulipalossa ja talo paloi ja kaikki tavarat, kuvat... Isäni kuoli häkään. Kun isäni oli vielä elossa sinä iltana hän oli niin sekaisin alkoholista ja lääkkeistä, että joutui konttaamaan, koska pää oli niin pyörällä. Tein runonkin isäni muistolle:
RUNO: ISÄN MUISTOLLE
Kysyin pienenä: "isä, elätkö vielä kun minulla on lapsia?", Isä vastasi: "totta kai, haluan tietenkin nähdä lapsen lapseni.", Olin 11 vuotta kun katosit elämästäni, Ei toteutunut tuo toive, Olisin halunnut nauttia seurassasi vielä hetken, Olit alkoholisti ja hieman mielisairas, En välittänyt siitä paljoa, Olet kuitenki isäni, Ikuisesti, Ei mikään voisi meitä erottaa, Rakastan sinua yhä, Älä poistu elämästäni, Olet rakas, Olen tyttäresi, Myös tyttö ilman isää, Ikuisesti, Tuskassa itkien, Jospa vain voisin, Vielä hetken nauttia, Siitä kuinka rakastit minua, Kun elit, Nauroin itkin ja tein melkein kaikkea kanssasi, Paitsi, En elänyt sinun kanssasi, Elämäni loppuun saakka, Isä, Tämä on sinun muistollesi.
]]>